21.6.2014

Kirjeitä koirien maasta 1

Kannessa ovat Valko (keskellä), Metka, Monta, Pieter (alhaalla oikealta vasemmalle) sekä Liehu ja Lili (ylhäällä vasemmalta oikealle)


Sayuri Tatsuyaman Kirjeitä koirien maasta ei liity mitenkään Gingaan tai Takahashiin, mutta koska mainitsin tämän mangan jo aiemmin keväällä täällä, käsittelen sitäkin tässä lyhyesti. Tämä lyhytsarja käsittää 3 osaa, joista on ilmestynyt suomeksi vasta tämä ensimmäinen. Loput tulevat sitten joskus syksyllä.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pitänyt yhtään mangan kuvituksesta. Muistutti aika paljon jotain lapsille suunnattua ultimaattisen söpöä, siirappimaista söpöilyä, joka ei iske muhun ollenkaan. Olen kai tottunut liiaksi Takahashin kovempaan, koruttomampaan ja aidompaan piirtojälkeen, ainakin jos tarkastellaan muita kuin Ginga-sarjoja. Tarinankerrontakin oli välillä aika hyppivän oloista ja sekavaa. Varsinkin nämä kohdat, missä luettiin koirien tuomia kirjeitä. Ja vaikka tässä ei ole mitään erityistä ikäsuositusta vaan on tarkoitettu kaikenikäisille, pitäisin tätä lähinnä lasten mangana.



Koirilla oli todella hauskoja nimiä, joita voisin itsekin harkita omalle koiralle antaa: Lili, Valko, Liehu, Metka, Monta, Pieter... Enkä voi olla mainitsematta huonosta piirtotyylistä huolimatta, että muutamat koirat sulattivat mun sydämen täysin söpöydellään. Enkä myöskään voinut lukea koko kirjaa läpi ilman taukoa itkemisen takia. Kahden ensimmäisen tarinan aikana silmät lähinnä kostuivat, mutta kolmannen lopussa hanat aukesivat sitten kunnolla ja oli pakko pitää taukoa lukemisesta.

Manga käsittelee ihmisen ja koiran välistä yhteiseloa, iloa ja onnea, sekä sitä pahinta - luopumisen tuskaa. Takahashin teoksiin (esim. Shounen to inu/Ginga no inutachi) verrattuna tässä käsiteltiin koiran kuolemaa ja siitä luopumista huomattavasti pehmeämmin välittämällä viestiä lemmikin kautta, kuinka tämä on pahoillaan jouduttuaan jättämään omistajansa, mutta on sitten löytänyt koirien maahan, jossa on onnellinen ja jatkanut jotain lemmikin ja omistajan yhteistä asiaa muiden koirien kanssa. Kuolema tai poismeno ei tarkoita rakkaan katoamista ajasta ikuisuuteen, vaan että se on tuolla jossain toisessa paikassa ja voi hyvin. Aivan kuten mulle on lapsena kerrottu, että kuolleet sukulaiset ovat taivaassa ja seuraavat sieltä meidän elämää. Tämän mangan kuvaus kuoleman jälkeisestä voisi sellaisenaan sopia hyväksi selitykseksi nuoremmille lapsille siitä, mitä perheen rakkaille koirille käy kuoleman jälkeen.

"Hänen silmistään... näkyy suru ja syvä epäluulo ihmisiä kohtaan."


En pidä välttämättä ihan ostamisen arvoisena teoksena, jos tällainen tyyli ei muutoin iske, mutta koiraihmisenä suosittelen lukemaan keskittyen tuohon ydinajatukseen. Vaikka itse tiedän miltä rakkaan koiran menettäminen on, oli tämä ihan hyvä muistutus siitä, ettei se rakas lemmikki pysy aina ja ikuisesti siinä vierellä. Kun sain lopulta mangan luettua loppuun, oli pakko käydä nappaamassa oma koira syliin ja halata sitä oikein lujaa.

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä arvostelusta, ajattelin harkita tämän ostamista. Ei tuo piirtotyyli niinkään iske mutta nimenomaan tuo ydinajatus :)

    Eheh, siellä olikin kaima :'D
    - Valko Kaksoissolasta

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä hirveän siirappista ja laskelmoitua söpöilyä, mutta kyllähän itseäkin alkoi itkettää (silmät, petätte minut!)

    VastaaPoista
  3. Katselin tätä yksi päivä kaupassa (vain kantta tosin) ja kiinnostuin. Mietin kyllä, että onkohan sarja vähän lapsellinen johtuen tuosta kuvituksesta, joten saa nähdä, aionko tähän tutustua tulevaisuudessa vai en.

    VastaaPoista