2.2.2019

Kokoelma myyntiin

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös oma Ginga-keräilyni ja fanittaminen. Niimpä on myös oma aikani luopua lähes koko kokoelmastani.

7.2.2019:

Loput mangat ja keräilykorit myynnissä Torissa (kts. ilmoitus) sekä facebookin Ginga-kirpputorilla.

2.9.2018

Tähdenlento 1/2018



Vuoden 2018 ensimmäinen Tähdenlento-lehti on viimein saatu käsiin. Ensivaikutelmalta lehti vaikutti hyvän paksuiselta ja erityisesti huomion kiinnitti pehmeän sävyinen kansikuva, jossa komeilee kaksi lempeäkatseista koirahahmoa. Kiitokset upeasta ja aiempiin kansikuviin sopivasti poikkeavasta kuvasta kuuluu Heidi "Riikin" Arvoselle.

Odotin tätä numeroa jännityksensekaisin tuntein lähinnä siksi, että siinä on Naran laatima haastattelu musta sekä toisesta miespuolisesta Ginga-fanista Nightwolf-_-:sta. Lähinnä jännityksen syynä oli se, etten lähtökohtaisesti ole sellainen persoona, joka haluaisi tulla kovinkaan esille missään tilanteissa, vaan mieluiten toimin jonkinlaisena taustapiruna. Olin melko yllättynyt Naran pyytäessä minua haastateltavaksi lehteen, koska en ole enää muutamaan vuoteen toiminut millään tapaa aktiivisesti fandomissa tai yhdistyksen toiminnassa. Jopa tämän blogin kirjoittaminen kuihtunut lähes olemattomaksi. Mielelläni tähän haastatteluun kuitenkin lähdin mukaan, kiitos siitä vielä Naralle. Osa kysymyksistä oli yllättävän vaikeita itselleni, enkä muista enää sainko edes vastattua kaikkiin, vaikka niitä pohdin kauan ja hartaasti.



Haastattelun lisäksi lehdestä löytyy paljon muutakin sisältöä, joista muutamia mainitakseni: edelleen Naran käsialaa oleva haastattelu yhdysvaltalaisesta CJ:sta, joka esittelee japanilaista kishu-rotua, erikoisempi cosplay-muoto (ainakin itselleni) Gijinka-cosplay, millä tavalla mm. Hopeanuoli!-musikaali ja seuraajansa on toteutettu. Yhden fandomin jäsenen Fjallen teräsmummo Kira-koira on myös päässyt lehteen esille.
Yksi kiinnostavimmista artikkeleista itselleni oli figuurien kustomointi, jonka oli kirjoittanut Afuze. Tässä perehdyttiin perusteellisesti kustomointiin niin välineiden kuin työtapojenkin osalta, joten kustomoinnista kiinnostuneiden kannattaa lukea tämä. Olen aiemmin netissä törmännyt kustomoituihin hevospatsaisiin, jotka ovat todella aidon oloisia pienoiskoossa pienintä suitsen remmiä myöden. Artikkeliin olisin kaivannut kuitenkin enempi kuvia tekijältä.

Tämä numero on laadittu narttu-teemaiseksi, joka näkyy sisällössä Naran kirjoituksena Gingan kadonneet äidit, joka käsitteli tarinasta unohdettuja narttuja ja äitejä. Pujo Pirhosen käsialaa oleva lyhyt artikkeli eläinmaailman poikkeuksellisen erikoisista täplähyeenoista antaa myös vastapainoa yleiselle käsitykselle urosten paremmuudesta suhteessa narttuihin. Osin tämän numeron teemaan liittyen Raezla on tehnyt myös pohdintaa millainen olisi urokset-teemanumero. Naishahmot ovat todellakin jääneet Ginga-sarjoissa urosten peittoon, ja ne muutamatkin esille nostetut nartut on lopulta lakaistu taka-alalle käsityksellä, että urokset nyt vain ovat parempia. Nartut eivät pentujen saamisen jälkeen ole muuta kuin äitejä ja siten kelpaamattomia samoihin asioihin kuin urokset. Nightwolf-_- valottaa omassa haastattelussaan hieman tämän ajattelutavan taustoja japanilaisessa kulttuurissa, joka eroaa tässä tapauksessa aika paljon omastamme (toivon mukaan!).

Valitettavasti joudun antamaan tästä lehdestä myös risuja numeron aiheen ja sen esilletuomisen kanssa lehden sisällössä. Ensimmäisenä lehden käsiini saatuani en muistanut tämän olevan narttu-teemainen, eikä aihe tule mielestäni edes kunnolla esiin kannen kuvassa. Oletan toisen hahmon olevan Cross, mutta toinen jäi itselleni pimentoon. Myöskin lehden sisällön puolesta narttu-teemaa käsitellään hyvin suppeasti ja mukaan on laitettu monta aiheeltaan hyvin poikkeavaa artikkelia ikään kuin ne olisivat jostain sekalaisesta pinosta äkkiä revitty mukaan, jotta muuten melko suppeaksi sisällöltään jäävään lehteen saataisiin täytettä. Teeman kuullessani olettaisin sisällön tosiaan keskittyneen tuomaan esiin Ginga-sarjojen narttuhahmoja esimerkiksi isommalla artikkelilla, johon olisi kerätty nämä harvalukuiset narttuhahmot lyhyine esittelyineen. Sen sijaan, että sarjoissa hyvin marginaaliin rooliin jääviä hahmoja nostettaisiin edes jäsenlehdessä niille osoitetussa numerossa esille, teki tämä teemanumero karhunpalveluksen jatkamalla Takahashin narttuja lyttäävällä linjalla ja painavan ne yhä enemmän pimentoon.
Mainitakseni kuitenkin Raezlan Koga Densetsu-fanitarinasaagan, joka nimenomaan pyrkii tuomaan mukaan myös urosten veroisia narttuhahmoja. Tämä on kuitenkin fanitarina siinä missä omatkin kirjoitukseni parin vuoden takaa (Tarinoita Oun mailta). Toinen lehdessä esitelty fanipuolen narttuhahmo on Kuudan nettisarjakuvasta tuttu Mustaturkki-niminen susi.

Mitä olisin toivonut narttu-teemaiselta numerolta? Ensimmäisenä olisin mielelläni lukenut näistä Ginga-sarjojen eri hahmoista, keitä he olivat, minkälainen rooli heillä oli sarjassa ja miksi. Muutamia nimiä ja meriittejä mainittiin Gingan kadonneissa äideissä ja Raezlan uros-teemanumeron pohdinnoissa. Itse en edes muistanut esimerkiksi Lucya, ennen kuin luin siitä yhden lauseen verran. Fujista, Crossista ja ainakin Sakurasta olisi voinut kirjoittaa ihan omat itsenäiset artikkelinsa esittelemällä hahmo ja vaikka keräämällä muutamia kommentteja fandomiin kuuluvilta näistä hahmoista. Fanitaidettakin näistä hahmoista olisi varmasti löytynyt, jos tekstiä ei olisi saatu tarpeeksi kasaan. Suureksi harmikseni myöskään niin tärkeää sivuhahmoa kuin Yamabukia ei mainita lehden sivuilla nimenkään vertaa, vaikka se on koko karhukoirasuvun isoäiti ja sen takia miellän sen yhdessä Fujin kanssa hyvinkin merkittäviksi, jos puhutaan sarjan narttuhahmoista. Tosin en sitä itsekkään juuri koskaan muista, sillä olen omaksunut parhaiten Gingan animeversiot, joissa Yamabukia ei valitettavasti näytetä tai mainita ollenkaan.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että yhdistystä ja lehteä tekevät henkilöt ovat tässä mukana vapaaehtoisesti, eikä heille makseta palkkaa tähän hommaan uhratusta vapaa-ajasta ja vaivannäöstä. Siitä huolimatta oma ajattelutapani on, että jos jotain tehdään niin tehdään sitten kerralla kunnolla, eikä niin että jälki on enempi juosten kustua. Olisiko narttu-teeman voinut siirtää johonkin tulevaan numeroon, jos aiheesta ei saada tarpeeksi materiaalia aikarajaan mennessä? Tai jättää tämä numero nykyisellään teemattomaksi, ja toivon mukaan vasta herättelevän keskustelua siihen, olisiko aihetta nostaa narttuja jonkun tulevan numeron teemaksi paremmin laaditun sisällön voimin? Tämä olisi itsestäni ollut parempi vaihtoehto kuin nyt nykyinen toteutus, jossa hieno aihe jää muutaman aihetta raapaisevan artikkelin varaan ja loppu on lähes sekametelisoppaa. Pidän kuitenkin toivoa yllä, että vahingosta viisastuttaisiin ja tulevaisuudessa saataisiin paremmin sisällöltään toteutettu nartttu-teemainen Tähdenlento-lehden numero.

Negatiivisesta palautteesta huolimatta haluaisin kuitenkin kiittää lehden tekijöitä ja kaikkia muitakin, jotka ovat aikaansa tähän uhranneet. Kaikkia ei pysty miellyttämään, mutta se ei silti tarkoita automaattisesti, että jossain olisi täysin epäonnistuttu.

14.8.2017

Faniyhdistyksen julkaisema keräilykorttisarja


Suomen Hopeanuolifanit ry julkaisi kesäkuussa ennakkotilauksen heidän omalle, 48-osaiselle GNG keräilykorttisarjalleen. Tällöin kokonaisen korttipakan pystyi tilamaan hintaan 25 e, myöhemmin kortit tulevat silloisen tiedon mukaan yksittäin myyntiin. Olin yksi ennakkotilaajista, ja tänään posti toi nämä kovasti odottamani kortit perille.

Kortit ovat suunnilleen 6,5 x 9 cm kooltaan, eli isompia mitä alkuperäiset japanilaiset keräilykortit, mutta niitä ohuempia. Ne ovat kaksipuoleisia, ja takaa löytyvät hahmon tiedot, taito-, voima- ja karismapisteytykset sekä kuvan tekijä. Kuvitukseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt: Riikin, haski, Kurome, Allu, IsisMasshiro, nostpromo, Detrah, Nara, Hopeakoira, FlamewolfTheWhite, NightWolf-_-, Noksu, Hukkis, ReimaHowaido, aatio, Jargonfox, Anttu, erepresso ja Hukkahurja. Iso kiitos heille kaikille upeasta kuvituksesta sekä muulle työryhmälle, jotka ovat olleet korttisarjaa tekemässä.

Monipuolisen kuvituksen lisäksi pidin siitä, että hahmokaartissa oli hyvin paljon yksittäisiä sivuhahmoja, joilla ei ollut tarinassa suuremmassa mittakaavassa tärkeää osaa, mutta olivat kuitenkin esiintyessään tärkeitä. Esimerkkeinä vaikkapa Kurobee ja Swimmer. Myös ihmisiä oli kiva nähdä korteissa enemmän kuin Daisuke, Gohee Takeda ja Hidetoshi - myös Daisuksen vanhemmat ja ystävänsä Shinsuke olivat saaneet omat paikkansa sarjan hahmoissa.



Olen itse erittäin tyytyväinen tämän keräilykorttiprojektin tulokseen, ja mielelläni näkisin vastaavanlaisen julkaisun myös Weed-sarjasta ja miksei Orionistakin, jos yhdistyksellä riittää innokkaita tekijöitä. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, kuinka hyvin tämä korttijulkaisu otetaan fanipiirissä vastaan.

4.8.2017

Miksi mangan lukeminen on vaikeaa?

Luin ja luen yhä sekä Weediä että Orionia suomenkielisen julkaisun tahtiin (eli pokkari kuukaudessa) ja olen törmännyt tähän samaan ongelmaan molempien sarjojen aikana lähes jokaisen pokkarin kohdalla: miksi se mangan lukeminen on vaikeaa? Tai miksi juuri Weedin tai Orionin lukeminen on vaikeaa, sillä en ole Takahashin sarjojen lisäksi lukenut oikeastaan mitään muuta mangasarjaa, joten en voi yleistää seuraavia asioita koskemaan muita.

1. Julkaisutahti
Sanon heti suoraan, ettei kukaan pakota lukemaan sitä sarjan jokaista osaa heti sen hankittuasi, vaan voit ihan hyvin odottaa useamman osan verran, ennen kuin aloitat luku-urakan. Malttaisitko mielesi? No itse en ainakaan. Harvemmin ostan uutta osaa heti ilmestymispäivänä, mutta heti kun sen saan hankittua, se on pakko lukea heti kun se vain on mahdollista. En kritisoi pokkari kuukaudessa-julkaisutahtia, se on itseasiassa taloudellisesti ajateltuna hyvä useimmille, kun pokkareiden hinnat ovat kuitenkin nousseet GNG:n ensimmäisistä osista (5,90 e) nykyiseen 6,20 e - ellet sitten ole pihi ja tilaa Adlibriksesta, joka ilmoittaa Orion 10-osan hinnaksi 5,60 e (ja aiemmat osat vielä edullisempia). Puhutaan silti melko suurista summista, varsinkin jos ostolistalla on enemmän kuin yhden sarjan uusin osa.

Välihuomautuksena, että mainitut hinnat olen napannut suoraan mangojen takakannesta, kauppiaiden hinnat voivat vaihdella.

Ongelman tästä julkaisutahdista tekee sen, että luettuani joudun odottamaan kuukauden tai hyvässä lykyssä vain muutamia viikkoja tai jopa päiviä seuraavaa osaa. Koen itselläni olevan ihan hyvä muisti, mutta ihan rehellisesti kuka voi sanoa muistavansa viimeisen osan tai parin juonen ulkoa vielä kuukauden päästä, jos elämääsi kuuluu muutakin kuin mangan lukeminen. Onneksi jokaisen mangan alussa on pieni juoniselostus tiivistettynä aiemmista tapahtumista, mutta siitä päästäänkin eteenpäin seuraaviin ongelmiin.

2. Hahmojen määrä
En uskalla edes ruveta nimeämään kaikkia Orion-sarjan hahmoja, joilla on suurempaa osaa juonessa. Orion, Rigel, Sirius ja Bella ovat helppo muistaa, sillä ne taipuvat hyvin länsimaiselle lukijalle. Hienoa, entäs ne kotoperäiset japanilaiset nimet? Ööh..? Muistuttavat kaikki toisiaan, tai ovat muuten vain länsimaalaiselle erinäistä aakkosten sekamelskaa. Entä kuka on kenenkäkin poika tai jälkeläinen? Taidettiin juuri mainita edellisessä osassa tai pari sivua aiemmin, mutta unohtui jo. Japanilaiset nimet ovat jo itsessään aivan utopisia länsimaalaiselle tavan tallaajalle, joka ei ole kulttuuriin tai aiheeseen perehtynyt sen paremmin. Entäs sitten, kun niitä kaadetaan kerralla päälle useampi kappale samalla kertaan? Myönnän olevani kateellinen niille, joille tällaiset pikkuasiat eivät tuota päänvaivaa pidempää sarjaa lukiessa.

3. Useamman rintaman taistelut
Kaikissa kolmessa sarjassa (GNG, GDW ja GDWO) on hyvin yleinen käytäntö jakaa joukot useampaan eri osaan, jotka juoksevat eri tehtävillä ympäri maata samaan aikaan. Kasataan lisäjoukkoja, juostaan yhden hahmon perässä ja milloin mitäkin. Hienoa monipuolisuutta juoneen, mutta samaan aikaan helvetin sekavaa. GNG on oikeastaan ainoa näistä, missä itselläni ei ollut juurikaan suurempia vaikeuksia seurata tapahtumien kulkua useammassa eri paikassa, sillä juoni oli pääosin tuttu anime-version kautta. Susi-saagan astuessa kuvioihin muutuin ikään kuin sokeasti hapuilevaksi tarinan mukana. Sama asia on toistunut Weedin aikana ja nyt Orionia lukiessa. Jos keskityt ymmärtämään vain yhden joukon toimintaa, minne ne menevät ja mitä varten, et välttämättä pysty käsittelemään samaan aikaan toisen joukon toimintaa. Kaikille tämäkään ei välttämättä tuota ongelmaa, mutta itseäni häiritsevät nämä yllätyksellisyydet tarinan kulussa, kun jostain yhtäkkiä ilmestyy toinen joukko, jonka idea pitäisi tietää aiemmista osista.

Tiivistettynä: mangan lukeminen on hankalaa, koska pitkän sarjan lukutahti on hidas ja yksi osa sisältää liian paljon hankalia hahmoja sekä liikaa tapahtumia samanaikaisesti. Entä jos edes yksi näistä kohdista poistettaisiin, poistaisiko se loputkin ongelmat? Tuskin. Loppujen lopuksi kyse on pitkälti yksilökohtaisista "ongelmista" tai näkemyksistä, jotka saattavat koskettaa eri määrissä vain osaa lukijajoukosta. Olen aiemmin lukenut GNG:n ja Weedin osittain maratonina läpi, ja se oli hyvin raskasta. En omaa lukihäiriötä tai mitään muutakaan, mutta lukeminen vaatii keskittymistä ja kaikesta huolimatta suuri hahmomäärä ja useampi tapahtuma samanaikaisesti rasittavat lisää.

Pohdintaa: onko Ginga-sarjojen suosio myös mangajulkaisujen osalta loppujen lopuksi kiinni niiden anime-versioiden julkaisemisesta aiemmin ja niiden saamasta suosiosta? Nämä sarjat kun on kirjoitettu japanilaiseen kulttuuriin ja sen omaksuneille lukijoille, ei länsimaalaisille. Entä jos Ginga oltaisiin tuotu länsimaihin ja Suomeen meidän omalla äidinkielellä juuri mangaversio edellä? Olisiko se saanut niin valtaisaa suosiota, mitä jokunen vuosi sitten koettiin? Rohkenen epäillä, että ei.

29.7.2017

Blogipäivitys

Hyvää aurinkoista ja lämmintä heinäkuun viimeistä lauantai-iltaa! Pahoittelen blogin alati kasvavaa pitkäaikaista hiljaisuutta, joka näyttää ainakin Hopeatiikerin uusimmassa päivityksessä olevan ikävästi kasvava, koko fandomia koskeva asia. Toivottavasti Ginga-fandomi ei ole Suomessa kuolemassa, vaan kokemassa lähinnä ihan normaalia hiljaisempaa aikaa.

Oun Soturin päivittäminen on itseltänikin jäänyt kokonaan, koska mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet muihin aiheisiin. Blogissa on myös havaittu aiempien päivitysten osalta edessä oleva melkoinen remontti kuvien osalta, kun aikaisempi kuvatilan tarjoaja Photobucket muuttui maksulliseksi. Tulen siirtämään blogin kuvat Imguriin jossain kohtaa, ja päivitän uudet kuvat myös blogiin ajan kanssa. Kuvia on kuitenkin varmaan lähemmäs satoja, joten mikään nopea korjaustoimi tämä ei ole.

Harrastan yhä maltillista keräilyä Ginga-mangojen suhteen, ja yritän myös metsästää GNG keräilykorttien osalta pakan viimeistä korttia, nro. 60, jotta saisin koko läjän kokoon. Kokoelmalista löytyy yhä sivun ylälaidassa olevasta Ginga-kokoelmani -linkistä, jos se jotakuta kiinnostaa.

Pientä valoa on tunnelin päässä kuitenkin havaittu, sillä koitan saada yhdistettyä Gingan nykyiseen melko aktiiviseen virkkaus-harrastukseeni. Hopeanuolifanit-yhdistyksellä on foorumillaan oma käsityökerho, jonka jäsenten kanssa tullaan toivon mukaan tulevaisuudessa suunnittelemaan ja julkaisemaan erilaisia ohjeita Ginga-aiheisiin käsitöihin. Itselläni on haaveena suunnitella ja tehdä ohjeet Ginga-aiheiseen amigurumiin. Ensimmäisen Gin-amigurumini tein vuonna 2016, josta jäi vielä melkoisesti parannettavaa sekä oman osaamiseni että ohjeen puolesta. Ideatasolla olen myös miettinyt Ginga-hahmoista lapasten tekoa.
Kiinnostaisiko sinua kuulla erilaisten Ginga-aiheisten käsitöiden suunnittelusta, toteutuksesta tai saada ohjeita tällaisten tekoon? Itselläni on ainoastaan virkkaustekniikka hallussa, mutta foorumilta löytyisi myös muiden tekniikoiden osaajia, joilta toivon mukaan löytyisi aikaa ja kiinnostusta kehitellä ideoita ja ohjeita myös heille, jotka eivät virkkaamisesta välitä.


Gin on löytänyt melko erikoisia ystäviä: Disneyn Lilo & Stitch-elokuvista tutut avaruusolennot 626 eli Stitch ja 624 - tutummin Angel.
- pattern by Duchess Gala Belmanoir

28.1.2017

Ginga-kantiset Weekly Shonen Jump-lehdet



Vihdoin sain yhden pitkäaikaisen tavoitteeni keräilyn osalta täyteen: omistan nyt kaikki Ginga-kantiset Weekly Shonen Jump-lehdet! Viimeisin puuttuva osa oli numero 49/1985, ei mikään kovin ainutlaatuinen kansikuvaltaan. Sini-keltaiset värit ja hyppäävä Gin. Sisällöllisesti ei mitenkään ihmeellinen, muutama punasävyinen sivu Gingaa, kun Oun joukot hyökkäävät Akakabuton reviirille ja Ginin ryhmä kohtaa Madaran. Yllättävän hyväkuntoinen lehti kyseessä ikäisekseen.

Keräilyharrastukseni on kokenut parin viimeisen vuoden aikana melkoista muutosta ja kokoelmakin on muuttunut sisällöllisesti. Ylipäätänsä pyörin Gingan parissa enää hyvin vähän. Viimeisestä blogijulkaisustakin on vajaa vuosi aikaa. Kerään kuitenkin yhä melko harvakseltaan suomenkielisten julkaisujen lisäksi myös japaninkielisiä mangapokkareita, sekä GNG-keräilykortteja -ja tarroja. Tilanpuutteen vuoksi nämä lehdet taitavat kuitenkin jäädä jatkossa keräilylistalta pois, ellei kyseessä ole sisällöllisesti jotenkin merkittävä tapaus. Blogia päivitetään myös satunnaisesti jatkossa.

16.4.2016

Kokoelman helmet

Facebookin Ginga-keräilijät -ryhmässä kyseltiin kuluneella viikolla kokoelman helmeä, ja omasta kokoelmaastani tähän karsiutuivat Weekly Shonen Jump 50/1983, jossa Hopeanuolen ensiesiintyminen mangana, sekä muistaakseni thaikkukielinen osa Takahashin Lassie-mangasta. Alla vielä jonkinlaista pohdintaa ja perusteluita näille.



Weekly Shonen Jump 50/1983: Ensimmäiset muistikuvani tämän löytymisestä suomalaisilta keräilijöiltä taitaa mennä Maikan Hopeanuoliblogin puolelle, josta löytyy muutenkin erittäin kadehdittava määrä Jump-lehtiä ja muita mangajulkaisuja. Seuraavaksi muistan tämän lehden hankkineen Hopeatiikerin Anttu. Ensimmäisen Weekly Shonen Jump-lehden hankittuani aloin haaveilla näistä lisää ja erityisesti tämä ensimmäinen osa herätti suurtakin kiinnostusta, mutta sen iän, harvinaisuuden ja hankalan saatavuuden takia luovuin lähinnä toivosta. Rahatilannekin oli aika huono monasti. Muutama vuosihan siinä lopulta meni, ennen kuin ostin tämän kohtuu kovaan hintaan huuto.netistä. Nykyisin näitä osia näyttää pyörivän parikin kappaletta ebayssa.

Mikä tästä tekee sitten niin erityisen muihin nähden? Kauan himoittu, epätodennäköinen mahdollisuus saada ja tietenkin se, että tämä on se ENSIMMÄINEN Hopeanuolen ilmestyminen mangana. Tässä lehdessä yhdistyvät oikeastaan kaikki mahdollinen hyvä: sarjan ensimmäisen osan julkaisu, upea kansikuva sekä toinen toistaan upeampia värisivuja. Mikään muu omistamistani Jump-lehdistä ei ole onnistunut kipuamaan tähän asemaan, vaikka ne ovat kaikki itselleni silti tärkeitä enkä mistään olisi kovin herkästi luopumassa.

Thai-kielinen osa Lassie-mangasta:

En ole ihan varma oliko tämä thaimaalainen mangajulkaisu, muistaakseni tämä kuitenkin myytiin minulle sellaisena. Sillä tosin ei ole itselleni niin suurta merkitystä, se on kuitenkin toiselle kielelle käännetty mangajulkaisu Takahashin 2-osaisesta Lassie-sarjasta. Ostin tämän ihan puhtaasti heräteostoksena facebookin Ginga-kirpputorilta. Myyjällä oli myös toinen mangapaketti Takahashin vieraskielisiä pokkareita, mutta niitä en saanut napattua itselleni huonon rahatilanteen ja nopeamman ostajan takia.

Alkuperäisiin pokkareihin verrattuna tätä versiota selataan länsimaalaisittain vasemmalta oikealle, ja ensimmäinen pokkari loppuu japanilaisessa versiossa toisen pokkarin alkupuoliskolle. Värikuvia ei ole ja julkaisija on Apache Comic. Tässä ei ole oikeastaan mitään spesiaalia kansikuvaa ja vierasta kieltä lukuunottamatta, mutta se on silti itselleni jotenkin erityinen kappale. Edes japaninkieliset pokkarit eivät herätä itsessäni samanlaisia fiiliksiä, mitä tämä yksittäinen kappale. Perin hämmentävää.